En ole kirjoittanut tänne useaan kuukauteen. Pidän blogia myös toisaalla, ja ajattelin jättää tämän blogin työstämisen kokonaan. Kunnes en enään pystynyt olemaan kirjoittamatta tänne. Siihen löytyy astetta suurempi ja vakavampi selitys. Sillä..
Minä olen rakastunut.
Olen rakastunut palavasti ja intohimoisesti. Sydämeni hakkaa jokainen kerta kun hänet näen, janoan hänen jokaista kosketustaan, hänen sormiaan ihollani. Hän on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Jokainen katse saa minut uppoutumaan hänen silmiinsä, minä hukun niihin enkä halua päästä pois. Vietin viime yön hänen seurassaan. Suurimman osan ajasta makasin hänen päällään kun hän silitti hiuksiani. Huone oli valaistu kynttilöin ja kaunein jouluvaloin. Taustamusiikki sai tunteeni nousemaan niin pintaan, että käteni tärisivät. Hän veti minut lähemmäksi ja suuteli minua pitkään, puristaen rajusti paidastani toisella kädellä. Pidin hänestä lujasti kiinni ja hän painoi minut itseään vasten, suukotellen kaulaani ja poskia. En halunnut päästää irti. Tunnen kyyneleen tippuvan kädelleni ja katson hänen itkevän. Puristan entistä lujempaa. Miten tässä kävi näin. Hän on menossa naimisiin.
Rakastuin naiseen.
Naiseen, jolla on lapsi sekä nykyään myös kihlattu. Naiseni ja hänen miehensä, joka on myös lapsen isä, palasivat yhteen jonkin aikaa sitten. Mies kosi ja lopputulos on selkeä. "Mies on ihana ja on hyvä, että lapsella on äiti ja isä yhdessä."
Niin. Se on hyvä, vastasin. Kun naiseni asiasta minulle kertoi, menin sanattomaksi. Katsoin suoraan hänen silmiinsä ja hän vältti katsettani. "Onneksi olkoon."
Hän vain nyökytteli päätään. Sanoin puolitosissani, onko ollut kertaa jolloin naiseni ei olisi minua jotenkin shokeerannut. Hän hymähti ja katsoi minuun. "Mm..viimeksi se meijän pieni nainti sessio. Mikä oli kyllä paljon parempi nainti kun tää naimisiin meno", hän nauroi. Istuin hiljaa häntä katsellen ja kysyin, olisiko hän onnellinen naimisissa. Naiseni katseli seiniin. Sydämeeni sattui. "Mä sanoin, että vaikka mä en oikeesti haluais, niin mä lupaan sanoa tahdon."
Kun tunteja oli kulunut, hän sanoi lähtevänsä kotiin, hän oli antanut lupauksensa. Katsoin toisaalle ja hän tuli istumaan syliini. Hän puristi minusta kiinni niin lujasti kuin pystyi. En suostu päästämään irti ja pyydän vielä kerran, ole kiltti ja jää. Suutelemme pitkään ja hartaasti, puristen toisistamme kiinni kyyneleiden valuessa poskille. Miksi meille kävi näin. Me nousemme ylös, taksi on tulossa. Olemme hiljaa. Hiljaa hän pyytää minua tulemaan ulos odottamaan hänen kanssaan. Päästyämme ulos taksi on jo pihassa, hän pyytää taksia odottamaan ihan hetken. Katselen häntä, mutta hän ei kykene katsomaan silmiini. Lasken katseeni maahan ja suljen hetkeksi silmäni. Hän astuu luokseni ja nappaa minut syliinsä, suutelee minua pitkään. Suudelmin saatan hänet taksiin ja juuri kun taksi on lähdössä, hän repii minut viimeisen kerran lähelleen ja suutelee, "Mä tykkään susta niin paljon."
Sain sanottua vastaukseksi, "niin mäkin susta" ja laitoin oven kiinni. Kävelin ovelle ja nojasin siihen, en saanut käsiäni toimimaan. Käänsin pääni rapun ulko-ovea kohti ja näin samaisen taksin, se ei ollut vielä lähtenyt. Sain oven aukaistua ja itkien kaaduin sängylleni. Mä rakastuin väärään naiseen. Ja mikä pahinta, se tunne on molemminpuoleista.
Mulla on naistani niin kova ikävä ja se sattuu, koska mä tiedän, että nainen ei voi koskaan tulla olemaan mun. Ja mikä mut tappaa on se, että meidät on tuhoon tuomittu, mut kumpikaan ei ole suostunut antamaan periksi. Vittu että sattuu.
