Paluu vuosien taakse

Nyt se sit tapahtui, hetki mitä olen vuosia odottanut tapahtuvan. Tämä blogi ei enää pysynyt anonyyminä. Siihen kaiken perustin, ei nimiä, ei pahaa mieltä kenellekkään. Kyse koko blogissahan on mun fiiliksistä ja tuntemuksista. Nyt alkoi sit tapahtua. Tämä aikaisemmista teksteistä tuttu ensirakkauteni oli saanut kuullut asioista, jotka löytyvät täältä. Hän ei kuitenkaan itse tiedä tästä blogista, eikä näin ollen kykene edes ymmärtämään. Aukaisin koneeni ja huomasin saaneeni häneltä viestin: "mitä helvetin paskaa sä jauhat musta ihmisille ja kerrot asiat täysin vääristetysti?? Jos oot jostain mulle noin helvetin katkera että täytyy ihmisille puhuu iha puuta heinää ni voisit kyl olla sen verran aikuinen että sanoisit ongelmas mulle päin naamaa!!!" Näinpä näin. Mietin hetken josko kertoisin hänelle, että kaikki mitä hän on kuullut on vuosien takaiset kirjoitukset täältä. Kaikenlisäksi naurahdin sanalle "vääristetysti". Ei rakas ihminen, se ei ole vääristetty, vaan minun silloiset tunteeni, joita ei voi vääristää. Hänellä on tietysti täysin omat tunteensa ja ajatuksensa silloisista tapahtumista, jotka osuvat vuosille 2010 ja 2011. Mutta omia tunteitaan ei voi vääristää. Ja niistähän vain on kyse. Näin minä asiat koin ja tunsin. Katkeruus oli suurta tuolloin kun kaikki tapahtui, ja on uskomatonta, että näiden vuosien jälkeen hän vasta saa kuulla mitä tunsin. Toki hän tiesi, olin minä kertonut kuinka häntä rakastin vaikka hän rakasti miestään. Siitähän koko blogi sai alkunsa. Kuinka saada vihainen nainen ymmärtämään, että hän ei edes tiedä mistä puhuu, ennenkuin tämän blogin koskaan tulee näkemään. Toiseksi, kuka haluaisi palata vanhaan ja kerrata ikävät asiat uudestaan läpi. Eli sitä päivää odottaen. Kun se tapahtuu, on koko blogi menettänyt päiväkirjamaisen tarkoituksensa, ja on aika haudata tämä blogi. Lopullisesti. Kun tätä luet, katso kaksi ensimmäistä tekstiä mitkä olen kirjoittanut, ja katso päivämäärät, ne kertovat sinusta. Ja kyllä, tämä lause on osoitettu juuri SINULLE.