Weakness In Me

"Why do you come here?
When you know I've got troubles enough
Why do you call me?
When you know I can't answer the phone.

You make me lie when I don't want to
And you make someone else some kind of an unknowing fool.."


Mä ymmärrän nyt, minkä takia rakkaudesta on miljoonittain erilaisia lauluja, elokuvia ja satuja. Koska rakkaus satuttaa, vaikka mikä olis. Ja vaikka sen koko ajan tietää, siihen ryntää suinpäin, jättäen järjen leijumaan omiin oloihinsa. Mä tiesin koko ajan, ettei tässä mun jutussa tulis käymään hyvin, vittu mä tiesin. Mut silti mä jaksoin uskoa, tai ehkä todenmukaisemmin toivoa, et kaikki kääntyy vielä paremmin päin. Mä olin sokaistunut kuvitellessa, että musta ja mun rakastajasta, mun naisestani, tulis jotain todellista.

"Love is blind". Kenties, mut edes sokeus ei siihen enään riitä, kun toinen satuttaa sua sun nenän edessä. Siihen soppaan tarvitaan astetta suurempaa tyhmyyttä. Aluks mä en edes sitä huomannut. Annoin satuttamisen tapahtua siinä uskossa, että naisenihan sanoi jo alusta hänellä olevan mies ja lapsi. Kaikki tapahtui vedoten siihen. Silti.. niin moneen kertaan mulle kerrottiin, kuinka ikävä hänellä oli mua. Silti hän soittaa mulle illalla, kun tulin mieleen ja hän epäröi naimisiin menoa. Silti hän saapuu yö toisensa jälkeen viereeni nukkumaan, nostaa käteni ja sukeltaa kainalooni.

Ja minä hölmö uskoin, kerta toisensa jälkeen. Ennen kuin mut viillettiin auki kaikkien silmien edessä. Lauantai ja iltaa viettämässä naiseni ja hänen siskonsa kanssa. Alkoholi vaikutti ja naiseni saa mahdottoman raivokohtauksen tyhjästä, loukkaa mua ja jättäen mut siskonsa kanssa juna-asemalle itse lähtien taksilla kotiin. Mä huusin. Tarkoitus oli sunnuntaina lähteä samalla kokoonpanolla sekä muutaman muun ystävän kanssa risteilylle, jonne minä naiseni kutsuin. Ilmoitan naiselleni vittuillakseni lähtöajan ja kuinka yllättävää, saan vastaukseksi "en oo tulossa" viestin. Haistatan vitut mielessäni hänelle ja vastaan kylmästi "ok". Kun aamulla herään ja kerron äidilleni tapahtuneesta, puhelimeeni saapuu uusi viesti. "Anteeks mun eilisestä sekoilusta =( Toivon mukaan en loukannu sua pahasti <3" Vielä asiasta kyrpiintyneenä vastaan "kaikki ok". Valehtelin. Hän soittaa, niin nöyränä ja kilttinä, kysyy lähtöaikaa. En jaksa enään olla vihainen, hymyilen ja kerron tarpeellisen. Kaikki ok..

Kaikki ei ole ok. Ei naisellani. Hän on etäinen, ja huomaan hänen katseessaan jotain, joka saa hänet näyttämään oudolta. Tunnen katseessa jotakin vastenmielistä, mutta en keksi syytä siihen. Iltani jatkuu kaikesta huolimatta harvinaisen vauhdikkaasti siiderilavan kanssa. Kunnes kello on tarpeeksi paljon ja päädymme yökerhoon. Hän ei puhu minulle, hän ei katso minuun. Naiseni juttelee siskonsa kaverin kanssa intiimisti, tanssii hänen kanssaan koko ajan kahden ja katoaa hetkiksi kyseisen naisen kanssa jonnekkin. Mua kuvottaa. Juttelen naiseni siskon kanssa, jolle avaudun ja kerron, etten vaan enään jaksa ymmärtää. Hänen siskonsa katsoo mua pitkään ja toteaa, ettei ymmärrä kuinka mä oon jaksanu kattoa naistani näinkin pitkään. Lasken katseeni maahan ja mietin. Palaamme naiseni siskon kanssa pöytäämme, kun pysähdyn ja tuijotan silmät suurina eteeni. Enkä ole ainoa. Naiseni suutelee.. korjaan, syö elävältä hyvää miesystävääni. Nämä kaksi ovat niin keskittyneitä kopelointiin ja muuhun aktiin etteivät huomaa katseitamme. Käännän pääni ja pidättelen raivoani. Kyseessä on mun ystäväni, jolle kerroin ensimmäisenä minusta ja naisestani, joka tietää mitä välillämme on ollut. Katson vielä kerron ystävääni ja puren hammasta, vitun kusipää. Silti koko ajan rauhallisena kävelen tiskille, tilaan ja istun samaan pöytään. Välillä käyn haukkumassa naiseni alimpaan helvettiin ja palaan aina takaisin. Tanssin ja juon. Mutta olen hiljaa. Yksi parhaista ystävistäni tulee luokseni, katsoo mua ja sanoo "Sä oot niin kiltti. Mä en voi ymmärtää miten sä voit olla noin kiltti. Et haluu pahaa kellekkään, etkä tuomitse, mä en tajuu". Vastaan hieman hymyillen, etten tajua minäkään. En minä sitä tuominnut. Me emme seurustelleet naiseni kanssa. Hän on käytännössä katsoen vapaa tekemään mitä tahansa, kuten myös miespuolinen ystävänikin. Kohta naiseni katsoo minua suoraan silmiin, hymyilee ja avaa sanaisen arkkunsa. "Musta tuntuu, että mä harrastan tänään tän miehen kanssa seksiä". Hän jatkaa kuvottavaa hymyilyään ja kääntyy taas ystävääni päin. Mä oon tulessa sisältä. Kaikki ystäväni katsovat vuoroin minua ja vuoroin naistani. Mä en pysty tekemään mitään, enkä sanomaan mitään. Nyökytän huomaamattomasti päätäni ja painan käden rintaani. Ihan kun mut ois viilletty auki, revitty kappaleiks ja jätetty kaikkien katseltavaks.

Kun vihdoin pillku koitti, painumme jatkoille minun hyttiini. Olen loppu, niin loppu. En jaksa edes ajatella bilettämistä ja käyn makaamaan sängylleni. Naiseni tulee ja istuu jalkopäähäni. Katson häntä ja mietin samaa, mitä koko loppuillan. "Tule lähellekkin, niin häädän sut helvetin kauas mun läheltä." Katselen häntä, kun hän kännissä vetelee viimeisiä tupakoitaan. Painan pääni tyynyyn ja toivon päivän olevan mahdollisimman nopeasti ohi. Muhun sattuu niin paljon. Kun olen hetken maannut silmät kiinni, havahdun ja aukaisen silmäni. Ja siinä hän on, pää lantioni päällä. Tunnen kylmien väreiden virtaavan lävitseni. "Mene pois, häivy. Älä koske muhun." Nämä lauseet huutavat pääni sisällä ku katson häntä. Nostan kuin nostankin käteni ylös ja...
lasken sen hänen päänsä päälle ja silitän hänen hiuksiaan. Hän painautuu kättäni vasten ja näyttää niin avuttomalta. Pidätän kyyneleitäni. Hetken kuluttua tunnen hänen nukahtavan. Ja niin mä silitin hänet uneen. Nukahdan itsekin. Keskellä yötä herään uudelleen, kun hän kaiuvautuu syliini nukkumaan. Jälleen kerran sallin sen ja nukahdan uudelleen.

Seuraavan aamun jälkeen tuskin puhumme toisillemme muutamia sanoja enempää. En ole juttutuulella. Kotiin palatessani käperryn sänkyyni ja itken. Kuinka tyhmä mä olen. Mä annan toisen satuttaa mua niin kylmästi ja julmasti. Mä en unohda sitä katsetta koskaan, niin kylmä se oli.
Muutaman päivän olen ahdistuneena istunut kotona ja vaan miettinyt. Niin paljon vihaa kun mä tällä hetkellä tunnenkin, niin petetty ja halpa olo kun mulla onkin, mä en voi lopettaa miettimästä sitä ihmistä. Mä en halua sitä ihmistä mun ajatuksiin, mut en tiedä mitä tehdä. Koska mä välitän siitä niin helvetisti, etten synkemmissäkään ajatuksissa halua hänelle mitään pahaa. Miks mä en vaan lopettanu ajoissa ja säästäny itteni kaikelta tältä.?

Koska sitä rakkaus on, aina sattuu. Mä olen tyhjä, enkä tiedä miten sen tyhjyyden täyttää. Mä oon aina ollu kylmä ihminen tän takia, koska niin monta kertaa on liikaa satutettu. Kunnes naiseni tuli luokseni, ja pyysi mua luottamaan ja kerrankin päästämään lähelle. Nyt mun ympärillä on teräsmuuri, eikä siitä enään tulla noin vain läpi, jos edes tullaan.

"..And you make me stay when I should not
Are you so strong, or is all the weakness in me?

Why do you come here?
And pretend to be just passing by
But I need to see you
And I need to hold you tightly."