Naiset naiset naiset.. kaiken pahan alku ja loppu. Minä etupäässä mukaan luettuna. Kuten voikin jo arvata, erohan entisen tyttöystäväni kanssa tuli. Ei toivomallani tavalla, mutta asia oli pakko tehdä alituisen riitelyn ja epäluulojen takia. Itse suosin yleensä ja lähes aina henkilökohtaista face to face eroamista, mutta vittuuntuneena ja kymmenen promillen humalassa asia päätettiin varsin lyhyesti ja ytimekkäästi puhelimitse. En ole ylpeä siitä, varsinkaan, kun seuraavana aamuna katson puhelintani ja totean, että kappas vaan mitä eilen onkaan tapahtunut. Totuus kuitenkin on, ettei suhdetta olisi ollut kannattavaa jatkaa enään päivääkään.
Omat sisäiset ristiriidat tulee siis tosiaan selvittää, ennen kuin harkitsen edes unissani seurustelua uudelleen. En pettänyt entistä naistani, en missään tapauksessa. Kuitenkin se, että vain noin viikko eron jälkeen olin erittäin LÄHEISEN ystäväni kanssa erittäin LÄHEISISSÄ tunnelmissa jälleen, kertoo valitettavan paljon. Varsinkin, kun se tapahtui muutamaankin kertaan.
Ei voi muuta ajatella kuin, että mitä mä haen? Mitä mä haluan? En halua seurustella, mutten halua tyytyä pelkästään yhteen iltaan. Tarvitsen siis väistämättä fuckbuddyn tai muun ei niin vakavalla meiningillä olevan naisen. Kylmän kuoren alla mussa kuitenkin elää toivoton romantikko joka oikeesti rakastuu päätä pahkaa jos joku kolahtaa, ja mun kohdalla siitä ei ole seurannut mitään hyvää, olen osannut valita naiseni aina väärin. Kun seurustelen henkilön "ihana tyttöystävä" kanssa, en pysty siihen, en rakasta. Kun en seurustele henkilön "fuckbuddy" kanssa, rakastun palavasti ja taas sattuu. Ei hyvää päivää, osaan tosiaan olla toivoton tapaus.
Entinen naiseni on kuitenkin ystäväni nykyään ja näemme useasti viikossa, vain kavereina. Ainakin omalta osaltani, ja toivon samaa myös häneltä. Taasen tämä läheinen ystäväni..en voi kieltää, etteikö minulla olisi tunteita. Ne eivät tosin ole järjettömän suuria, mutta ovatpahan kuitenkin. Ikäänkuin ihastus. Mutta..Se ei vaan toimi, karu fakta. Ja tämä suuri rakkauteni. En tiedä miten, mutta vihdoin alan pääsemään lopullisesti hänestä yli. Se vaati verta, hikeä ja kyyneliä (varsinkin niitä) mutta se kannatti. Jotten antaisi väärää kuvaa, on minulla tunteita häntä kohtaan edelleen, ja rohkenisin epäillä, että niitä tulee aina olemaankin. Mutta elämä jatkuu. Haluan sen jatkuvan. Ja ennen kaikkea, haluan itselleni nyt naisen. En mitään vakavaa.. but you know, wanna get laid ;)
Haha..mitähän tästäkin vielä tulee. Kaikki henk.koht asiat kusee ihan olan takaa muutenkin. Onneks jaksaa kuitenkin hymyillä, kyllä tää tästä. Ei voi muuta kun nauraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti